Rohkeus levätä kohtaamisessa on rohkeutta tulla näkyväksi

Epävarmuudessa lepäämisen rohkeudesta: – osa II

Rohkeus levätä kohtaamisessa on rohkeutta tulla näkyväksi – tehdä asioita näkyväksi. Mitä me autenttisessa läsnäolossamme pelkäämme? Mitä me kohtaamisessa oikein pelkäämme?

Me pelkäämme tulla nähdyksi!

Pelkäämme kuollaksemme menettävämme toisten ihmisten arvostuksen, kunnioituksen ja rakkauden. Pelkäämme, että ideamme ovat typeriä tai vähintäänkin sitä, että ne eivät ole tarpeeksi valmiita ilmaistaviksi. Sisäinen tunnetärinä ottaa valtaa jos yksin olemmekin eri mieltä suuressa porukassa. Pelkäämme erottua – olla erilaisia ja lopulta pelkäämme omaa olemistamme. Meihin on iskostettu homogeeninen monokulttuuri, jossa virheiden tekeminen on häpeällistä ja sosiaalisesti rangaistavaa. Keskeneräisyys on merkki osaamattomuudesta.

Onko evolutiivisesti suojaava pelkomme jo ylivirittynyt? Palveleeko nähdyksi tulemisen pelko meitä enää oikeasti näissä monimuotoisissa sosiaalisissa yhteisöissä ja tilanteissa? Organisaatioiden menestys on inhimillinen kyvykkyyskysymys, joka ei pelko-orientaatiolla korkealle lennä.

Todellinen kohtaaminen – nähdyksi tuleminen – edellyttää omissa peloissa lepäämistä.  Uskallusta avoimeen puheeseen, siihen, että jaan itsestäni aidosti jotakin. Uskallusta avoimeen kuunteluun, siihen, että olen avoin tässä kohtaamisessa minussa syntyvälle ja esiin puhkeavalle muutokselle.

Loistavat ideat syntyvät yhteisestä olemisen hengittävyydestä, energiasta ja tilasta, jossa ihmiset ovat näkyviä. Innovaatiot syntyvät intuitiosta ja hapuilusta – yhteisestä etsinnästä ja kyselemisestä, siitä, että väärässä oleminen on osa oppimista ja uuden syntymistä.  Nähtynä oleminen on silloin totta.

Me tulemme nähdyksi siellä missä meidät otetaan vastaan. Emme tule nähdyksi tyhjiössä, jossa ainoa tukilause, jonka kuulemme on: ”olisi tärkeä ilmaista itseään”. Nähdyksi tuleminen on rohkeutta sanoittaa ja mennä kohti, vastuun ottamista siitä, että minun olemisellani tässä yhteisössä on merkitystä. Samalla nähdyksi tuleminen edellyttää sitä, että meidät otetaan vastaan ja usein myös kutsutaan näkyväksi.

Milloin omistamme oman näkymisemme, oman rohkeutemme ja sanoittamisemme? Oman avoimuutemme ja haavoittuvuutemme? Milloin alamme aktiivisesti kutsua toisiamme näkyväksi? ”Hei sinulla on pohtiva ilme, kerro mitä ajattelet ja mitä tunnet”.

Kerro minulle milloin sinä olet näkyvä ja milloin pelkäät tulla nähdyksi @iralange1